Kirjapaino ja pelitehdas.

Tämä kesä on ollut harvinainen, siinä mielessä, että ei ole tehnyt mieli pitää mineilyssä taukoa, päinvastoin. Tuotoksia on syntynyt liukuhihnalla, siten että niitä on liiennyt myyntiinkin asti. Kun on keksinyt helpon keinon tehdä juttuja, ei voi vastustaa liukuhihnatyöskentelyä... Miksi tyytyä yhteen pieneen juttuun, kun nauttii käsillä tekemisestä!

Alkuviikolla perustin pienen kirjapainon. Harry Potter-elokuvaa katsellessa liimailin ja leikkelin liukuhihnalla. Kirjojen kansien skannaus teetti paljon työtä, mm. kartaston kannet on skannattu kuudessa osassa. Kokeilin kannen valokuvaamista, mutten saanut mieleistä tulosta. Lopputulokseen olen sangen tyytyväinen. Tällä hetkellä kirjasta on menossa jo toinen 'painos'. Kirjat valikoituivat lähinnä oman mieltymyksen ja kirjahyllyni sisällön mukaan.

 Aiemmin tässä kuussa meni muutama ilta leppoisasti Fortuna-pelien merkeissä. Ja kun homma luistaa, niin tulos on alemman kuvan mukainen.

Pelit on pelattavissa eli kuulat ja keppi ovat irtonaisia.

Leluja lapsille

Lastenhuoneet Sinisessä talossa ja Tiheikön väen kolossa huutavat leikkikaluja. Tässä siis viime viikon mineilyjä.



Materiaaleina pieni pala balsaa, kartonkia, pari askartelutikkua, tikkukaramellin tikku, puuvillalankaa, rautalankaa, pieniä nuppineuloja ja helmiä.  

 Fortunapelin pohja on balsalevyä, sen läpi on helppo painaa lyhyeksi katkaistut nuppineulat. Reunat ja kourut ovat korttikartonkia. Kartonki reunassa olisi voinut olla punainenkin, aivankuin mummolassa aikanaan.

Helmitaulussa on pari palaa kahvitikun päistä sekä pala jäätelötikkua. Kahvitikkuun kaiversin veitsen kärjellä pienet kolot, joihin liimasin rautalangat. Oikeanpuoleiset helmet liimasin niin rautalankaan kuin tikkuunkin. Muut helmet ovat liikuteltavissa. 

Keppihevonen näin lähikuvassa kaipaa hieman lisää hiontaa. Se on tehty liimalla kahdesta balsalevyn palasta. Itse keppi on tikkarin paperinen tikku. Harjan kohdalle lovesin kolon harjalangalle ennen yhteenliimausta. Balsan liimauksen yhteydessä kiinnitin myös harjan. Mietinnässä on laittaako suitset ...

Ovistopparit 1:1

Tein tyttärelle ja kummityttärelle oven eteen ovistopparit. 

Puuvillakangasta oli jäänyt hieman yli. Sisällä on vanua ja räsyä sekä keskellä pussillinen koristesoraa. Stopparilla on siksi painoa eikä pehmukkeiden vuoksi kolise oveen. Hyvin kelpasi nuorille. 

Välillä hieman isompia juttuja 1:1 koossa...

Pitkäaikaisen miniharrastuksen vastapainona hieman ronskimpaa toimintaa. Tämän talven projekti oli uudet matot keittiöön. Niitä syntyi kaksin kappalein 94 x 250cm. Matoissa hyötykäytettiin vuosien aikana kerätyt ja leikatut farkkukuteet. On siellä myös verhoa, pussilakanaa, collegevaatteita, t-paitoja jne...

Piristyksenä on ruusukas-kuvio, johon koetin upottaa hieman pörröisempää kudetta, joka on purettu toisesta matosta uusiokäyttöön. Raita tuntuu jalan alla hieman paksumpana.

Hintaahan matoille ei tullut kuin loimien verran, yhteensä n. 30 €. Työtunteja ei näissä hommissa lasketa.

Valaisimia

Edellisessä nukkekotitapaamisessa 20.2. teimme pöytälamppuja.

 Omissa lampuissa jalkana käytin nyplääjän nypylän osaa ja varjostimen virkaa teki kaistale tuohta. Olihan tarkoituksena saada Tiheikön väen koloon muutama maanläheinen lamppu.

Lisäksi kokeilin vekkilamppua itsetehdystä paperista taitellen. Tulos kelpuutettiin Sinikulma nallejen lastenhuoneeseen.

Työhuone

Työhuonetta on toivottu pitkään. Isä-hiiri on nyt uudessa talossaan saanut paikan jossa saa rauhassa laskeskella kirjanpidostaan ruokavaraston ja muiden tarvikkeiden riittävyyttä talven varalle. Lisäksi hän rakastaa kirjoja. Niitä olisi mukava lueskella talven paukkupakkasilla. Mukava, suurempi kirjahylly olisi mukava saada ja mahdollisimman suuri sellainen.

Äiti-hiiri on saanut ompelukoneensa sinne. Kasvavat lapset tarvitsevat vaatetta. Koko ajan on jotakin korjattavaa, etenkin pojat ovat aivan mahdottomia kuluttamaan housujen polvia.

Äidin ylpeys

Viime viikolla äitihiiri sai postista mieleisen yllätyksen. Uuden maton makuuhuoneeseen. Uusi orvokkimatto on mieleinen, onhan orvokki äidin lempikukka.

Hiiriperhe valmistuu vähitellen

Minulla oli pitkään mietinnässä, mistä löytäisin hiiriperheen Tiheikön väen talooni. Viimein rohkaistuin kokeilemaan neulahuovutuksella tehtyjä hahmoja. Ohessa tuloksia. Perheen isä ja äitihiiret ovat jalkoja vaille valmiita, saivat tänään nenän ja viikset. 

Isähiiren housuja varten uhrasin yhden puseroni, joka oli ollut jo vuosia pitämättömänä vaatekomerossa. Nyt hänellä on tyylikkäät farkkuhaalarit.

Perheen nuoriso on vielä keskeneräinen, ilman vaatteita ja ilmettä.

Tauluja

Saimme kerättyä Kajaanissakin ryhmän innokkaita mineilyharrastajia yhteen. Ensimmäinen tapaaminen oli viikko sitten, mukana viisi harrastajaa. Teemamme oli taulut ja peilit. Juttua riitti niin, että ehdimme tekemään vain tauluja.

Tässä omat tekeleeni, yhteiskuva kaikkien tuotoksista unohtui ottamatta. Pantaneen unohdus alkukankeuden piikkiin. Ylärivin taulujen kuvat ovat nukkiskirppikseltä ostamastani kankaasta, tuli juuri samana päivänä postin mukana.  

Pientä näpräilyä toisten iloksi...

 Tuli tässä talven pimeimpinä iltoina virkkailtua televisiota katsoessa pikkuisia koreja, kokoa niille tuli 2x3cm ja korkeutta 1,5 cm.

Niinhän siinä kävi, että näistä ei jäänyt itselle yhtään. Erehdyin menemään kamoineni nukkiskirpparin puolelle ja nämä korit sekä muutama muu menivät sen siliän tien. Sininen Talo ja Tiheikön väki jäivät tällä kertaa ilman säilytyskoreja.

                                    

Kristallikruunutehdaskin oli toiminnassa jonkun aikaa, näistäkään ei taida jäädä itselle yhtään.

Lastenhuone valmistui

Hiirilapset hyppivät riemusta päästessään ihailemaan omaa uutta huonettaan ylimmässä kerroksessa. Kalusteiden puutteessa on huoneessa juoksutilaa ehkä liikaakin, tuumii äiti-hiiri. Huoneen jakavat eloisat hiirisisarukset pojat Vesa ja Kerkko sekä tytöt Kielo ja Urpu.

Pojille on rakennettu oma nukkumaparvi, jolle he pääsevät tikkaita pitkin. Parvella ovat toistaiseksi vain heidän sänkynsä. Toiveissa olisi ainakin hylly seinälle, johon he saisivat aarteitaan tyttöjen ulottumattomiin. Tällä hetkellä siellä on varasängyt. Äitihiiri huuti huutokaupasta pojille sopivammat sängyt, jotka sopivat parvelle paremmin. Ne toimitetaan ensi viikolla. Esitellään parvi myöhemmin.

Tytöillä on kerrossänky parven alla. Heillä on yhteinen pieni lipasto, jonne saavat omat tyttö-juttunsa. Suurempi pöytä olisi myös mukava olla. Sadepäivinä olisi mukava piirtää tai askarrella sen ympärillä.

 Leikille jää runsaasti tilaa,loput kalusteet ovat tilauksessa. Isä-hiiri on luvannut käyttää vapaa-aikaansa nikkaroimalla niitä. Puuha vain vaikeutuu, jos hän menettää nikkaroinnille suunnittelemansa tilan perheen saunalle. Tällöin hän joutuisi nikkaroimaan naapurin kellarissa ja se aika olisi sitten taas pois perheen parista.

Uusia tavaroita hankittu

Tiheikön väen talossa on tehty uusia hankintoja .

Isähiiri on saanut uudet huopikkaat pitämällä jalat lämpiminä polttopuiden hakumatkalla.

Äitihiiri sai hienon pyykkivasun. Sillä on myös muitakin käyttötarkoituksia. Pojat, Vesa ja Kerkko keksivät heti hauskan kilpikonnaleikin, voi noita viikareita!

 

Tuohikori on hyvä marjareissuilla sekä eväiden kuljetukseen pienille retkille.

Siivous helpottui huomattavasti uusien hankintojen myötä. Pölyt saavat kyytiä niin huonekaluilta kuin matoistakin.

Wc:n naulakkoa koristaa upouusi wc-paperirullateline! Pikkuhiljaa alkaa elämä Tiheikön väen talossa päästä uomiinsa. Tosin paljon vielä puuttuu, mutta sentään katto on pään päällä ja lämmintä piisaa.

Himmeli

Pitää se talossa olla vähintään yksi perinteinen joulukoriste. Himmeli on kuulunut tiiviisti lapsuuden jouluihin. Mummo ja äitini tekivät omansa itse. Niin se taito on tullut äidinmaidossa. Tämä on varmaan itsetekemistä nro 4.

Lyhtyteline

Tiheikön väen taloon tehtiin lyhtyteline. Toteutus olikin toinen juttu. Hyvin on pikaliima pitänyt ja mustaksi maalattu, ennen kullanvärinen ääriviivatarra varmistanut lujuuden. Voi olla, että samankaltaisia pidikkeitä taloon tulee lisää. Odotellaan vaan sadepäiviä, jolloin malttaa tulla näprätä. Muutoin aika kuluu pihoilla myyrätessä näin kesällä.

Keittiössä tuoksuu jo...

Muutto-operaatio Tiheikön väellä jatkuu. Nyt saatiin keittiökin kuntoon. Paikat hohtaa uutuuttaan ja kaikki on paikoillaan, paljon jäi tyhjääkin tilaa. Vanha pöytäkin löysi entisen paikkansa. Isä-hiiren nikkarointitehtävät sen kun lisääntyvät. Pitäisi pyyhkeillekin saada oma naulakkonsa... Uunista on juuri nostettu muheva marjapaistos iltapäivän teelle.

Mutta voi kuinka hyvältä omalla liedellä haudutettu lipstikkakeitto sekä oman uunin tammenterholeipä maistuivatkaan.

Keittiön kaappi notkuu astoita sekä erilaisia purkkeja kuivaa ruokatavaraa, jauhoja, kuivattuja marjoja ja yrttejä. Äiti kaipaa edelleen lisää säilytystilaa keittiöön. Siinäpä meni isä-hiirelle nikkarointiterveiset.

Ruuan jälkeen on isä-hiiren juhlahetki, kun pääsee oikaisemaan jalkansa keittiön puusohvalle. Siinä on mukava tuoksutella keittiön tuoksuja ja seurailla vaimo-kullan hyörinää lieden äärellä. Eikä pienet päiväunetkaan olisi ollenkaan paha juttu...

Leikkiremontti

Sinikulmassa jouduttiin lattiaremontin edestä siirtämään kalusteet eteisestä, keittiöstä ja lastenhuoneesta.

Isoäiti ja isoisäkin osallistuivat huonekalujen kantoon.

Äiti-nallellekin löytyy kannettavaa...

Isä-nalle miettii, minnehän se tämäkin kaluste kuuluikaan?

Perheen pienimmätkin osallistuivat urakkaan.

Tosiasiassa Sinikulmassa ei ole tehty mitään remonttia! Kyseiset kuvat on otettu lasten leikkiessä nukkekodilla nalleperheen muuttoa. Olivat tehneet niin hienoja asetelmia, etten voinut muuta kuin ikuistaa ne kameralle.