15. tammikuuta 2017

Eipä isä arvannut - mutoksia hiiritalossa

Tiheikönväen talossa tuulee muutoksen tuulet. Etenkin kellarikerros kokee suuren muutoksen. Ja kaikki lähti yhdestä isän heikosta hetkestä....



Äiti-hiiri mittailee kellarikerroksessa ja suunnittelee tyytyväisenä muutosta. 


Kaikki tämä lähti yksinkertaisesti siitä että isä lupasi toissaviikolla takkatulen ääressä istuessaan rakentaa vaimolleen kangaspuut!


Kangaspuita tehdessä tuli mietittäväksi minne ne sijoitetaan. Äiti ei halunnut niitä keittiöön eikä olohuoneeseen vaan paikka löytyi kellarikerroksen ruokavarastosta. Puiden teko on vielä pahasti kesken. Tässä menee nyt muutama tovi, isä tuumaa.



Ruokavarasto sai väistyä (oikeastaan suurin osa ruokavarastosta siirtyy lisäsiipeen) vain murto-osa ruokatarpeista jää kellarikomeroon.  Suuri ruoka- ja astiakaappi siirtyy keittiön.


Alakerrassa isällä on oma erillinen verstaansa tämän vanhan ruokavaraston vieressä (kuvan ulkopuolella oikealla). Isä saa aikanaan oman höyläpenkkinsä samaan tilaan ruokakomeron eteen. Nykyinen verstas tyhjennyttyään muutetaan saunaksi ja pesutilaksi. Nekin isän tehtävälistalle.

Eipä isä arvannut, mikä siitä seurasi kun lupasi äidille kangaspuut...



14. tammikuuta 2017

Pitsiä kylppäriin

Tiheikön väen kolon kylpyhuone sai uutta ilmettä uudella pesupöydällä (lue entinen tiskipöytä keittiöstä). 
Koko talo on nyt mylläyksen alla, kalusteet vaihtaavat paikkaa ruokakellarin muutoksista johtuen, siitä tietoa myöhemmin...




Tässä kuva ennen muutoksia.


Myös pesupöytä ja pyyhehylly saivat oman verhoilunsa. Verho on pellavaa ja pitsi on aikoinaan nypläämääni. Pyyhenaulakon pyyhkeet samaa pellavaa ja muotoon tärkätyt. Matto siirtyi työhuoneesta kylpyhuoneeseen. Pesuvadin virkaa hoitaa simpukankuori vielä toistaiseksi. 


4. joulukuuta 2016

Puusohvan muodonmuutos



Tiheikön väen työhuone sai uuden talon värimaailmaan istuvan puusohvan.


Tästä se projekti lähti. Sohva ei ollut enää aikoihin sopinut mihinkään nukkekotiini. Olin hankkinut sen noin viisitoista vuotta sitten.


 Olin kuitenkin säästänyt sitä siksi, jos joskus keksisin, mitä sille voisi tehdä. Tänään sitten koitti se päivä...

Sohva oli alunperin huonon mallinen. Istuinosa oli liian korkealla. Nyt revin patjan pois ja laitoin pehmukkeen koko istuinosan ympäri. Maalasin Biltematikun feikiksi etupaneeliksi uuden patjan alapuolelle. Nyt patja näyttää paksummalta, vaikka siinä on sama pehmuke kuin ennenkin. Kangas vain vaihtui pellavaan.

Maalina käytin silkkiväriä.




 Sitten mallailtiin tyynyjä...


Sohva pääsi Tiheikön väen työhuoneeseen. Keittiöön se oli liian iso.


Työhuoneessa on vasta valmistunut ompelukonepöytäkin. Nyt on tapahtunut  huoneessa melkoinen muodonmuutos, kasvojen kohotus.


Kannatti jemmata!

3. joulukuuta 2016

Ompelukonepöytä


Olen jo pitkän tovin haaveillut vanhasta ompelukonepöydästä, samanlaisesta, joka mummollani oli. Siksi pidänkin tästä minimaailmasta, kun voi täyttää haaveensa näin pienoiskoossa!


Netissä tuli jokunen vuosi vastaan kuva, jonka tallensin tulevaa inspiraatiota odottelemaan. Luonnostelin mallin paperille, jonka päälle aloin taivuttelemaan kartonkisuikaleita ja liimaamaan niitä kerroksittain kolme tai neljä riippuen kartongin paksuudesta.

Haasteen työskentelyyn toi kartonkisuikaleiden ryppyyntyminen ja halkeilu kostuttuaan liimasta, kun niitä jouduttiin taivuttelemaan haluttuun muotoon märkänä. Haastavimmat muodot tehdä olivat sydämmet ja renkaat.

Kokeilin ensin liimatuubin pakkauskartonkia kun se oli jo valmiiksi mustaa. Kostuttuaan siitä irtosi kaksi kerrosta ja väliin tarvittiin lisää liimaa, joka edelleen kostutti työtä ja viivytti kuivumista. Sama vaikeus tuli vastaan kokeillessani kortti-ja piirrustuskartonkia.


Viimein keksin vuosia sitten itsetekemäni uusiopaperin. Siinä ei ollut kerroksia ja taivuttelu sujui mainiosti.


Tässä vielä poljin sekä vauhtipyörä keskiosan kanssa. Pyörän liimasin suoraan runkoon. Polkimen läpi pituussuunnassa keskelle tein piikillä reijät rautalankaa varten. Osat käsittelin vielä paksusti kessolla ja hioin epätasaisuudet pois.


'Rautaosat' maalasin mustalla akryylivärillä ja pöytälevyn ja laatikon ruskealla silkkivärillä.
Polkimen rautalangan taivuttelin ja asettelin vain sopivasti jalkarakenteiden päälle liimatipan kanssa.


 Valmis työ kokonaisuudessaan. Tyytyväinen olen. Aikaa tähän kului reilut parikymmentä tuntia. Välillä oli usko loppua, mutta kun leikkiin lähtee, leikin kärsiköön. Tämä oli oivallinen stressinpurkutyö, unohtui kaikki muu ja lopputulos varmaan muistuttaa minua voitetuista työstressiviikoista. 

Tiheikön väen äiti-hiiri saa tästä oivan pelin. Ja itse se ompelukonehan on tuolla kannen alla piilossa pölyltä. 

25. lokakuuta 2016

Kerhotapaaminen sekalaisissa merkeissä.

Viime torstaina Mininikkarien tapaamisen  aiheena oli pyykki. Tosin osa ei ollut 
edellisillä kerroilla mukana ja he halusivat tehdä edellisten kertojen juttuja. Osa tekijöistä taas liukeni pois ennen loppukuvan ottoa.



 Tässä omat tuotokseni, silitys -lauta,
 kuivausteline,
ja oskarinoksa.

Sijoituspaikkoja kyseisille jutuille ei vielä ole. Niistä sitten myöhemmin

24. lokakuuta 2016

Laukkuja tällä kertaa

Mininikkareiden laukkuillan omat tuotokseni.


Maailmaa nähneen matkalaukun runkona on tulitikkuaski, päällys kartonkia. Tietokonelaukun runko on muistikortin kotelo, päällinen ohutta mokkanahkaa. Etutaskun vetoketju on hopean väristä lankaa.


5. lokakuuta 2016

Haitarihommia

Pidemmän aikaa olen miettinyt erään kuvan perusteella kuinka voisi tehdä nukkekotiin haitarin.

Materiaalina biltematikku, kartonki, nahkaa, sinappituubin sisustaa (kullan värinen metallilevy) helmiä. Koristukseksi kuviokartonkia, ääriviivatarraa jne.

Korkeutta näille tuli 4cm.






14. syyskuuta 2016

Lapaset ja sukat



Tiheikön väen lapsille on tullut neulottua viime vuoden aikana sukkaa ja lapasta. Apuvälineenä lukulasit! Ikänäkö ei tule yksin.

8. syyskuuta 2016

Minikkareiden syksyn ensimmäinen tapaaminen

Tänä iltana Kajaanin nukkekotiharrastajat eli Mininikkarit kokoontuivat yhdeksän hengen voimin. Joukossamme oli kaksi uutta harrastajaa.

Ohjelmassa oli erilaiset pahvilaatikot. Printtejä ja kaavoja kaivettiin Pinterestistä. Muutama työkalupakkikin valmistui.



Tässä osa meidän illan tuotoksistamme.


Omat laatikot kotona viimeisteltynä.

Kiitos kaikille mukana olleille! Viisi tuntia meni siivillä. Seuraavalla kerralla teemme kukkia.

Tämä teksti näkyy olevan blogini 200's!

5. syyskuuta 2016

Mininikkarien kesänäyttely 2016


Kajaanin Minikkarit pitivät tänäkin kesänä näyttelyn Kajaanin pääkirjastolla. Ajankohta oli tänä vuonna koko heinäkuu.  
Näyttelyn ostikkona oli talvella ideoitu Nukkekodin vuosi. Näyttelystä tulikin enemmän kesäpainotteinen, elettiinhän tuolloin kesäloma-aikaa.  


Tämän kesän näyttely käsitti eteisaulan vitriinit.


 Rintamamiestalo. Saamme ihailla autenttista 50-luvun pihapiiriä.


 Halkovaja. On nyt isännällä vaan liian häävit vaatteet halkohommiin.


Varasto pursuaa, kuten aina.


Pihalla puutarhakeinu.


Vanhaan matkalaukkuun on rakennettu jouluinan tupa. 



 Isäntä hörppii kahvia ja suunnittelee tulevia töitä.


Emännällä kehruuhommat.


Ulkona sukset odottavat käyttäjäänsä pihakuusen kupeessa. 


Toinen erillinen tupakokonaisuus. 


Kesäpiha. 


Pihan keskipiste, palju. 


Puutarhakeinu kuuluu suomalaiseen kesään. 


Kesäpihakokonaisuus.


Muutama detalji pihasta.



Siiliperheen kesäaktiviteetteja.


Kanala.


Lasten keinu.




Isä-siili grillaa. 


 Pikkumökin pihapiiriä kasvihuoneineen, huussi / halkovajoineen.  


Pikkumökki. 



Kodikas pikkumökki.



Olohuonekokonaisuus. 

Katsojia näyttelyssä kävi mukavasti. Vieraskirjaankin tuli paljon nimiä. 
Ensi kesänä emme enää näyttelyyn taivu. Pidetään nyt välivuosi(a) ja keskitytään tärkeimpään eli itse ministelyyn. 

Kiitos meidän porukalle!