1. heinäkuuta 2015

Oodi sytyketikuille


Sytyketikkuaskarointia on tullut harrastettua viime aikoina. Minulla ei ole minkäänsortin sahaa. Vain listaleikkuri, jolla olen käsipelillä napsutellut tikkua poikki. Oheen koottu taloistani muutamia tuosta suosikkimateriaalistani esimerkkejä. 

Tikku taipui Ruusukujalle lattialankuiksi. Sillä päällystettiin myös portaikko ja tehtiin portaikon alle kellari hyllyineen sekä ovi. Hyllylevynä kirjoille tikku on sopivan leveä. 

Ruusukujalle edelleen tein keittiökaapit. Tässä vasta mallaillaan.

Tämänhetkinen oloasu kaapistoilla.


Kauppahuoneen kahvilaan tein myyntitiskin sekä kulmahyllyn. Materiaalina sytyketikkujen lisäksi lastuviuhkan palaset.

Ystäväni Lea teki hienot lauteet. Joutilaina pääsivät Sinikulman uudistettuun saunaan.

Talon olohuoneessa on taso ja arkkupöytä tehty tikuista ja...

...eteisaula sai peiliovellisen kaapin, joka toimii naulakkona piilottaen käytössä olevat ulkovaatteet ja kengät. 

Talon keittiö sai uudet keittiökalusteet ja 

...uuteen vessaan tuli allaskaappi tikuista. Allas puuttu, kun sille pitäisi sahata reikä tasoon.



Tiheikön väen taloon on tehty useampaan huoneeseen kalusteita tikuista. Kellariin tein kaikki kalusteet...

...työhuoneen kirjahylly on tehty mittatilauksena paikoilleen... 

...ja keittiön työtaso sekä takana oleva tiskipöytä ovat tikkutuotantoa. Jalat tosin on kierrätyshelmiä ja pyöreää jäätelötikkua. 

Tikuista saa kätevästi ja pienellä vaivalla monenlaista, suurta ja pientä nukkekotiin. Työstön helppouden vuoksi siitä on tullut suosikkimateriaali tehdessä kalusteita.

 Herääkin kysymys: Mitä sitä tehtiin ennen kun oli Bilteman sytyketikkuja?






2 kommenttia:

  1. VAU mitä luomuksia! Mistä oot hommannuut toimivat listaleikkurit ja onko siihen vaihtoteriä? Mun omat ei tahdo purra Bilteman tikkuihin, no, eivät oikeestaan pehmeempäänkään tavaraan enää, tarttis hommata uudet ja sellaset, joihin ois vaihtoteriä ois tosi pop!

    VastaaPoista
  2. Siistejä sytyketikkuja on kiva käyttää, kun ne ovat niin laadukkaita. Lisäksi niissä on sävyeroja ollen useinmiten vaaleita lähes koivupuun näköisiä ja toisinaan paljon tummempia, jonkun jalopuun näköisiä, jolloin puun syyt erottuvat selkeästi muodostaen kauniita kuvoita. Näissä on myös se etu, että ne pysyvät maalauksenkin jälkeen käpristymättä. Niin, kuinka pärjäsimme ennen ilman niitä?

    VastaaPoista