Käsilaukkuja

Piti kokeilla käsilaukun tekoa. Omalla kaavalla tehty, ideoita haettu netistä. Materiaalina aito nahka sekä mokkajäljitelmä. Laukkujen käsikahvat ovat helmiä tai ketjua. Lisäksi käytetty korun osia koristeena.

 

 

 

 

 

 

Olohuoneen pieni pintaremontti

Eiköhän se ole ihan oikeassakin maailmassa todettu, että maku ja muoti tapettien suhteen muuttuvat kymmenen vuoden välein. Näin kävi Sinikulmankin kohdalla. Edelliset tapetit olivat yli kymmenen vuotta vanhat, silloin taloa tehdessä valitut. Tapetit kestivät hyvin lasten leikit, muutamat sinitarraläikät siellä on.

Viime lokakuussa tein kuvassa olevan modernin sohvaryhmän, joka ei sopinut enää tapetteihin. Tytärkin oli samaa mieltä. Siitä lähti harkinta-aika, joka päättyi toimenpiteisiin tällä viikolla. Muutoskohteena oli olohuone.

2014

2009

Olohuone toimi aiemmin takkahuoneena. Tapetit ovat aikansa eläneet. Tytär halusi modernia sisustusta , sininen sohva ei sovi kuvioon.

Tilalle saatiin modernia raitaa ja harmaan eri sävyjä. Voi olla, että jossakin vaiheessa lattiamateriaalin punertava laminaattipinta saa uuden värin...

Tunnelma olohuoneessa muuttui. Tila tuntuu korkeammalta varmaankin tapetin kuvioinnin myötä. Kattokruunu tulee kokemaan muodonmuutoksen. Väritys muuttuu valkoiseksi ja lisäksi jokunen riippuva kristalli. Se on ensimmäisiä nukkekotiaskartelujani, siksi se jää uudistuneena paikoilleen. Ikkunassa ei ole koskaan ollut verhoa, nyt siihen tuli valkoinen valelaskosverho.

Lattia sai uudet kudotut pellavamatot. Televisiotason virkaa tekee toistaiseksi Indiskan pöytä, joka on lainassa eteisestä. Pöydän päälliset tavarat jalkalamppua lukuun ottamatta on viimeisen joulukalenterivaihdosta saatuja.

Olohuoneen pöydäksi on suunniteltu arkkupöytää, joten tuo ylikorkea pöytä siirtynee muualle...

Seinä jää kaipaamaan vielä taulua. Nalletyyny ja harmaa viltti on saatu viimeisestä joulukalenterivaihdosta. Ruskea nallukka on Facebookin nukkekotikirppikseltä. Musta rahi on nahalla päällystetty puupalikka. Jakkarat pitsikulhon ja huonepalmun alla ovat tehty oasissienen pidikkeestä.  

Isä-hiiren salattu harrastus

Isä-hiiri on viihtynyt erittäin paljon omissa oloissaan työhuoneessaan. Hän on kieltänyt visusti avaamasta tällöin ikkunaa, jotta tuuli ei pääse sekoittamaan hänen 'töitään'.

Nyt se sitten selvisi muillekin, miksi isähiiri oli aina niin mielissään kirjeposteista ja miksi kaikki postimerkit häviävät kuorista...

Isähiiri kerää postimerkkejä! Merkkejä on kertynyt jo kokonainen kansiollinen, kohta on hankittava uusi.  

Kansio on oiva hankinta nukkekotikirppikseltä, kiitos Karoliina!

Kelloja

Sattui taas inspiraatio iskemään eräs ilta. Tehtailin seinäkelloja. Tapojeni mukaisesti se ei jäänyt yhteen eikä kahteen. Kun aletaan hommiin, niin silloin tehdään kunnolla.

Kaapeissani on lojunut pitkään pahvisia kiekkoja jotka olivat eurokolikkojen keräyskansiosta kolikkojen paikalta poistettuja. Osan suurimmista kiekoista olen maalannut ja käyttänyt aiemmin lautasina.

Kiekoista tein kellotaulun pohjan. Helmiaskarteluja viimeaikoina tehneenä kokeilin tehdä helmistä kellolle kehykset.

Yhteen kelloon kokeilin metallista palloketjua (alin kuva, ylärivissä oikealla). Muihin ideat tulivat lähinnä helmivaraston mukaan.

Kellotaulut tulostelin netistä. Huomasin, että viisarilliset kellotaulut olivat parhaita. Viisareita oli vaikea leikata paperista niin siroiksi, kun kellotaulu vaati.

Osa kelloista sijoittuu Tiheikön väen koloon, Kauppahuoneeseen ja loput varastoidaan myöhempää käyttöä varten.

Kellokauppias vieraili

Tiheikön väen luona vieraili viikolla kiertävä kellokauppias. Hän sai hierottua kaupat kahdesta kellosta. Perheen lapset saivat huoneeseensa toisen kelloista. Siitäpä on leikin lomassa helppo katsoa milloin on ruoka-aika tai aika mennä yöpuulle.

Työhuoneeseenkin hankittiin ajan näyttäjä. Äiti-hiiri vielä empii kellon sijoituspaikkaa. Isä-hiiri odotti vasaran ja naulan kanssa. Äidin miettiessä kellon sijoituspaikan vaihtoehtoja, isä nappasi naulan ensimmäiseen aiottuun kohtaan ja jatkoi matkaansa keskeneräisten töiden luokse kellariin. Äiti jäi vielä empimään kellon sijaintia... Työhuoneen uusi sohvakin oli hänen mielestään hieman liian rohkea väriltään, olisi pitänyt miettiä väriä yön yli...

Helmiaskarointia

Taas illan elokuvaa katsoessa askaroin helmistä pieniä tarve-esineitä.

 Hajuvesille on aina käyttöä. Helmivarasto ei nytkään paljoa huvennut.

Näistäkin yllä olevista pulloista varmaan moni päätyy Kauppahuoneen hajuvesivitriiniin...

Nämä seinälamput löytävät paikkansa  Tiheikön väen luota sekä Kauppahuoneelta.

Onneli ja Anneli saavat nämä värikkäät seinälamput uuteen kotiinsa Ruusukujalle.

Pöytälamppuja syntyi myös jokunen. Osalle löytyy paikka ja loput jäävät odottamaan myöhempää tarvetta.

Nämä menevät Tiheikön väelle sekä Kauppahuoneelle.

 Sain postitse taannoin suurehkon helmilähetyksen, sieltä bongasin heti nämä helmet. Ovat kuin tehty juuri kynttilänjaloiksi. Kynttilät ovat pumpulipuikon vartta. Rautalanka sisällä tukevoittaa liimausta, sillä helmen reikä oli pienempi kuin puikko.

Ruusukujan eteisaulaan tein viimeiseksi kattokruunun, siinä jokainen lampunkupu on eri värinen. Onnelin ja Annelin talon teema on pastellisävyinen.

Äiti-hiiri sai lainaksi naapurilta luistimet. Lapset saisivat opetella luistelemaan kukin vuorollaan. Onhan se kohtuutonta hankkia kaikille neljälle lapselle kerralla neljät luistimet, sukset, kelkat ja jne....

Jos luistelu tuntuu mukavalle, ostetaan nämä luistimet naapurilta ja etsitään kenties toinenkin pari. Käytettyinä tietenkin. Äiti on talouden pidossa niin tarkka. Poikien toive olisi saada ruskeat luistimet, kun tuo punainen on niin tyttöjen väri...

Ikkunatkin viimeistelty

Nyt on talon ikkunatkin saaneet laudoituksen.

Onneksi isähiiri asentajineen saivat urakan tehtyä turvallisesti. Pitihän heidän kiivetä lautojen kanssa korkealle koivun runkoon.

Ikkunatkin viimeistelty

Nyt on talon ikkunatkin saaneet laudoituksen.

Onneksi isähiiri asentajineen saivat urakan tehtyä turvallisesti. Pitihän heidän kiivetä lautojen kanssa korkealle koivun runkoon.

Kellarielämää

Talon kellarivarastosta on tullut uusi ja suosittu piipahduspaikka.

Äitihiiri on tullut jauhamaan kahvimyllyllä vieraita varten tuoretta kahvia. Kahvi ei ole aivan jokapäiväistä herkkua eikä sitä juoda joka mökissä. Isähiiri oli löytänyt ihmisten kuormasta pudonneita papuja. Niinpä hän toi papuja pari repullista kotiin.

Kerkko-poika tuli seuraamaan äidin kahvinjauhantaa...

...vai olisiko sittenkin suurempana houkuttimena äidin aamulla tekemät kauraleivät?

Isäkin on tullut alas. Hän on tullut hakemaan halkoja keittiöön, jotta saataisiin ne kahvit keitettyä. Alkavat puut olemaan sisällä vähissä, pitäisi patistella poikia kantohommiin.

"On se vain niin hyvä tämä meidän valmis kellari-varasto", tuumivat äiti- ja isähiiri kuin yhdestä suusta.!

Ulkovuoraus

Tiheikön väen talon ulkopinta on ollut myös mietinnässä pitkään. Talohan on "koverrettu" koivun runkoon. Siksi halusin ulkovuorauksen koivun tuohesta. Vuosien saatossa keräsin parit tuohet kaadetuista koivuista. Ensimmäiset käpristyivät liikaa huonon painon alla. Toisia kerätessä aloin miettiä, kuinka liitän palat toisiinsa. En halunnut tilkkutäkkiä vaan yhtenäisen sileän ja kauniin valkoisen tuohipinnan. Asia jäi mietintäasteelle.

 

Nukkekoti oli ollut työpöytäni vieressä lattialla, eikä siten keskeneräinen ikkuna-aukkojen pienennysprojekti minua häirinnyt suuremmin. Sain kuitenkin keväällä nukkekodin alle kaapin ja tämä näkymä pomppasi työpöytäni viereen!

 

 

 

 

 

 Siinä paikassa kyselin Nukkekotiharrastajien palstalla seinien vuorauksesta ja sain mainion vinkin tulostaa tuohiprinttiä. Sen tein ja paksummalle kartongille tulostettu printti koristi vielä samana iltana nukkekodin ulkoseinää!

 

Lisäksi ikkunanpuitteet saivat vihdoin laudoituksen. Jotain ornamenttia tai muuta jujua vielä tuohon kaipaisin...

 

Sitten olisi seuraavana mietinnässä ulkokatto, joka ei nyt nukkekodin ollessa kaapin päällä pistä niin pahasti silmään.