Käsillätekemisen iloa ja tuotoksia. Positiivista pyristelyä neljän nukkekodin ihanassa loukussa ja käsillätekemisen koukussa.
5. helmikuuta 2012
Tauluja
Sikulman lapsoset saivat huoneensa seinälle Seitsemän koiraveljestä -tauluja. Kuvat on leikattu lehdestä joskus vuosien saatossa. Take away-kahvin puiset hämmennystikut saivat uuden elämän kehyksinä. Otan aina kahvini mukaan niitä pari, en hämmentääkseni, vaan 'jatkojalostusta' varten.
Nalle-poika on saanut sänkynsä taulujen alle. Sinikulman nallet ja kalusteet ovat edelleen lasten (omien ja vieraiden)leikeissä, joten järjestys ja asukkaatkin muuttuvat viikottain.
Tunnisteet:
Kierrätystä,
Minituotoksia,
Nukkekoti Sinikulma
Muutto Kauppahuoneella
Kerron pienen salaisuuden, joka ei ole vielä kovinkaan monen tiedossa. Kauppahuoneen omistajana minulla on ilo ilmoittaa taloon muuttavan kukkakaupan ihan lähiaikoina. Kukaan muu sitä ei tiedä, joten jääköön meidän keskiseksi asiaksi...
Madame Elliottin omistama Naisten vaate-ja asusteliike muutti taannoin yhteen ompelimon kanssa. Muutos hieman arveluttaa madamen mieltä.
Vanha liiketila kaikuu tyhjyyttä. Huhu kertoo, että tilan on vuokrannut kukkakauppias...!
Muutto tehtiin samassa liiketalossa olevan Ompelimon tiloihin. Ompelimossahan on tehty aiemminkin liikkeessä myytyjä pukuja.
Myös pukujen sovituksessa tehtävät muutokset on helpompi tehdä, kun ompelija on lähempänä. Tämä puku odottaa asiakasta ensimmäiseen sovitukseen.
Myynnissä ovat edelleen naisten hatut, jotka tilataan suoraan Pariisista.
Ensi kuussa odotetaan suurta tilausta Pariisista, jolloin saadaan pukujen sovitusta varten sermi sekä muodikkaita hattuja ja asiakkaan tilaamat puvut.
Madame on luottavainen tulevaisuuden suhteen. Pieniä uudelleen järjestelyjä uusi tila vielä vaatii, mutta ne tehdään aikanaan.
2. helmikuuta 2012
Mattoprojekti
Alkutalven projekti matonkudonnassa. Oli vuoroni kutoa kimppakangaspuillamme mustaan 8ocm leveään loimeen muutama metri mattoa. Haaveissa oli jouluinen matto, joka valmistui jouluksi keittiööni.
Tyttöpitoisessa huushollissa tuota punaista räsyä oli kertynyt vuosien saatossa mukavasti! Mittaa matolle sain 240cm, kudetta jäi vielä rutkasti. Oli jouluisa ilme keittiössä. Harmi vaan, että tuo joulunaika on niin lyhyt.
31. tammikuuta 2012
Mitä maalattaisiin?
Oli valkoista maalia, pensseli, inspiraatio ja aikaa. Tuloksena Sinikulman lastenhuoneen sängyn ja lipaston uusi ilme.

Sen verran innoissani aloin maalailemaan, jotta en muistanut ottaa kuvaa kalusteista ennen maalausta. Tässä kuva lastenhuoneesta, jossa kalusteet persikan värisiä.

Intoa maalaamiseen oli edelleen, seuraavaksi käsittelyyn pääsi takkahuoneen keinutuoli, joka on pitkään tuntunut nyhjuiselta.

Tässä uusi pirtsakampi keinu odottamassa pääsyä takaisin paikoilleen.


Maalia jäi vielä jäljelle, joten lisää maalattavaa varmaan vielä löytyy tai laitetaan löytymään... intoa ainakin olisi!
Sen verran innoissani aloin maalailemaan, jotta en muistanut ottaa kuvaa kalusteista ennen maalausta. Tässä kuva lastenhuoneesta, jossa kalusteet persikan värisiä.
Intoa maalaamiseen oli edelleen, seuraavaksi käsittelyyn pääsi takkahuoneen keinutuoli, joka on pitkään tuntunut nyhjuiselta.
Tässä uusi pirtsakampi keinu odottamassa pääsyä takaisin paikoilleen.
Maalia jäi vielä jäljelle, joten lisää maalattavaa varmaan vielä löytyy tai laitetaan löytymään... intoa ainakin olisi!
30. tammikuuta 2012
Virkattua 1:1
Tässä 'pieni' iltapuhdetyö. Tai siis piti olla pieni je helppo juttu, mutta toisin kävi. Olin saanut ukki-vainaalta aikoinaan erään virkatun liinan lahjaksi ja malli kiehtoi minua niin, että päätin tehdä sisarelleni samanlaisen. Niinpä syyspimeillä sohvan nurkassa TV:n katselun ohessa syntyi kyseinen liina.
Projektin edetessä urakan suuruus valkeni, eikä kesken voi jättää. Työhön tarvittin 46 palaa.
Yhteen liittämisen jälkeen liinan kulmiin tarvittiin ylimääräisiä kolmen ja viiden ketjusilmukkalenkin kerroksia. Harmaita hiuksia tuli projektin myötä tukku lisää, mutta sisaren tummanruskealla olohuoneen pöydällä liina on komea.
23. helmikuuta 2011
Kutominen jatkuu...

Viimeisin kudelmani. Oli hetkellinen vaaleanpunainen kausi. Vaaleanpunaraitaisesta liinasta löytyy taas lakanaa, tyynyliinaa, esiliinaa, verhoa ja paitapuseroa,vanhaa ajan kuluttamaa käyttötekstiiliä, niinkuin kaikissa minun kutomuksissani. Kyllä tätä tehdessä taas mieli lepäsi, kuin maalausta olisi maalannut...
4. tammikuuta 2011
Poppanahuumaa
Kun illat pimenevät, alkaa sormissa taas syyhyttää. Nukkekotiprojektit seisovat toistaiseksi. Syyskesällä hommatut kimppakangaspuut ovat vieneet mukavasti aikaa. Vuosien aikana leikatut maton- ja poppanakuteet toivon mukaan vähenisivät ja saisi kudelaatikkovuoren pienenemään.
Kuvatut poppanat on kudottu itseleikatuista poppanakuteista. Leveys on 45cm. Pituus molemmilla liinoilla on 145cm. Raidoista löytyy vanhaa revennyttä lakanaa, pussilakanaa, esiliinaa, verhoa, hametta jne. Sellaista tavaraa, mikä ei olisi mennyt muutoin kaupaksi kirpputorilla. Kierrätystä parhaimmillaan. Poppanalointa jäljellä vielä 12 metriä!
2. tammikuuta 2011
30. huhtikuuta 2010
Yllätys Äiti-hiirelle
Tiian paketin sisältö oli mieluisa. Somat puukengät solahtivat Tiheikön väen äiti-hiiren jalkaan heti ja olivat sopivat. Talo on edelleen mullinmallin remontin kourissa, työkaluja siellä täällä.

Isä-hiiri sain viimein asennettua kylpyhuoneen seinään pyyhekoukkuja. Äiti-hiiri on parhaillaan penkomassa muuttolaatikoita etsien sopivia pyyhkeitä koukkuihin. Vaikuttaa siltä, että juuri pyyhelaatikko on kaikkein perimmäisin...
Isä-hiiri sain viimein asennettua kylpyhuoneen seinään pyyhekoukkuja. Äiti-hiiri on parhaillaan penkomassa muuttolaatikoita etsien sopivia pyyhkeitä koukkuihin. Vaikuttaa siltä, että juuri pyyhelaatikko on kaikkein perimmäisin...
Tunnisteet:
Nukkekoti Tiheikön väen kolo,
Saatuja juttuja
29. huhtikuuta 2010
Yllätyspaketti
Postiluukusta putosi viime viikolla lähetys. Olin jo unohtanut taannoin jakamani bunkalankaerän. Vastineeksi Tiialta tuli monenmoista mukavaa ... Suurkiitos Tiialle vielä kerran!

Puukengät, patalaput seka taulut lähtevät ainakin Tiheikön väen koloon, äitihiiri on varmaan tohkeissaan!
Puukengät, patalaput seka taulut lähtevät ainakin Tiheikön väen koloon, äitihiiri on varmaan tohkeissaan!
18. huhtikuuta 2010
Uudet sängyt
"Yäk!" huusivat Tiheikön kolon pojat, Vesa ja Kerkko kuorossa nähdessään omat uudet sänkynsä. Lähinnä säikähtivät sänkypeittoja. Ne olivat paikoillaan vain väliaikaisesti kuvausta varten, Äiti-hiiri selitti. Pojat huoahtivat helpotuksesta ja kuulivat saavansa uudet sängyt nukkumaparvelleen, kunhan se valmistuu.
Äiti-hiiri lupasi sinne poikahiirimäisemmät sänkypeitot. Vaaleanpunaiset tilkkupeitot ovat menossa tytöille, Kielolle ja Ulpulle heidän kerrossänkyyn. Heidän sängyn teko on vielä pahasti kesken. Lasten makuu- ja leikkihuone on remonttivuorossa seuraavana. Sen valmistumista lapset odottavat innoissaan.
Sängyt on tehty pahvista ja askartelutikuista. Pintakäsittely on silkkiväriä sekä lakkaa.
Äiti-hiiri lupasi sinne poikahiirimäisemmät sänkypeitot. Vaaleanpunaiset tilkkupeitot ovat menossa tytöille, Kielolle ja Ulpulle heidän kerrossänkyyn. Heidän sängyn teko on vielä pahasti kesken. Lasten makuu- ja leikkihuone on remonttivuorossa seuraavana. Sen valmistumista lapset odottavat innoissaan.
Sängyt on tehty pahvista ja askartelutikuista. Pintakäsittely on silkkiväriä sekä lakkaa.
Tunnisteet:
Minituotoksia,
Nukkekoti Tiheikön väen kolo,
Ommeltua
12. huhtikuuta 2010
Kalusteita Tiheikön väelle
Käsittelin Tiimarin maalaamattomat tuolit ohennetulla silkkivärillä. Hankasin hiekkapaperilla niitä hieman kuluneemmiksi. Lopuksi lakkasin mattalakalla.
Tiheikön väen kolon Kellukan perheen äiti sai kirnun. Tosin kansiosa ja itse 'survin' puuttuvat. Kirnu on yli 30-vuotta vanha matkamuisto. Tosin se oli puolta pidempi, sahasin sen sopivammaksi. 'Kohta päästään voin tekoon!' suunnitteli Äiti-hiiri.
2. huhtikuuta 2010
Kattokoristekokeilu
Gallerian katto on edelleen viimeistelemättä. Se ei ole häirinnyt, nyt kun koko nukkekoti on matalan kaapin päällä ja katsellakseen huoneita täytyy kumartua. Suurin ongelma katossa on se kuinka saada valaistuksen pintajohdot piiloon kattoon. Valaistuksen tein taloon vasta kun se oli valmis. Johdot ovat vielä kohtalaisen paksuja ja toinen niistä vielä oranssi! Ihana äitini virkkasi joutessaan pienen liinan, jonka liimasin kokeeksi kattoon, johdot peittyi alle. Pieni pätkä johtoa jäi näkyviin ja sen peitin kartongin palasella.

Lopuksi maalasin liinan ja katon valkoisella maalilla. Kuvanoton jälkeen huomasin kuinka kirjava katto on. Voi vaatia vielä toisen maalikerroksen. Lisäksi katto näyttää kaipaavan jotain... koristelistaa tai jotakin...menee mietintään.

Lähempi kuva kattokoristeesta, sillä lienee hienompikin nimi?
Lopuksi maalasin liinan ja katon valkoisella maalilla. Kuvanoton jälkeen huomasin kuinka kirjava katto on. Voi vaatia vielä toisen maalikerroksen. Lisäksi katto näyttää kaipaavan jotain... koristelistaa tai jotakin...menee mietintään.
Lähempi kuva kattokoristeesta, sillä lienee hienompikin nimi?
Tunnisteet:
Nukkekoti Kauppahuone,
Rakentaminen,
Virkattua
31. maaliskuuta 2010
Kristallikruunuja
Kauppahuoneen kristallikruunut esittelyssä. Näihin kaikkiin tulee valo, mutta kuvausta varten lamput on irroitettu johdoista ja siirretty valo-olojen vuoksi ompelimon kattoon.
Sininen valaisin on taidegalleriassa.
Valaisinkaupasta.
Eteisaulan valaisin mennee jossakin vaiheessa uusiksi. Tähän on vaikea kätkeä sähköistystä.
Tämä löytyy postitoimistosta.
Ompelimon valaisin.
Antikvariaatin kruunu näyttää kuvassa hieman suttuiselta.
Naisten vaateliikkeen valaisimen olen esitellyt aiemmin täällä Näprääjän muistiinpanoissa.
Kahvilan asiakkaat
Herrasväki Herra ja rouva von Bonsdorf piipahtivat kahvilaan kakkukahville näin pääsiäisen kynnyksellä. Ja olihan kahvilan Isabella-neiti tehnytkin makoisaa kakkua.


Rouvan ja herran olen tehnyt vuosia sitten Vivienne Boultonin Nukkekotikirjan ohjeilla. Aika on hieman kellastanut herran kasvoja, vai olisikohan maksassa jotakin vikaa???
Keltainen orkidea on vuosien takainen kirpparilöytö!
Pikku puudelin lahjoitti tyttäreni viisivuotiaana Rouva von Bonsdorffille omasta 'kennelistään'. Pikku puudeli on siitä lähtien ollut emäntänsä silmäterä.
Rouvan ja herran olen tehnyt vuosia sitten Vivienne Boultonin Nukkekotikirjan ohjeilla. Aika on hieman kellastanut herran kasvoja, vai olisikohan maksassa jotakin vikaa???
Keltainen orkidea on vuosien takainen kirpparilöytö!
Pikku puudelin lahjoitti tyttäreni viisivuotiaana Rouva von Bonsdorffille omasta 'kennelistään'. Pikku puudeli on siitä lähtien ollut emäntänsä silmäterä.
26. maaliskuuta 2010
Kerjuureissulla
Viime sunnuntaina yllätettiin pikku hiirulainen ruokavarkaista linnunsiemensaavista. Kun laskimme kauhan saaviin siementen päälle, hiirulainen nousi heti kauhan päälle ja ilmoitti haluavansa saavista pois.
Hän esittäytyi Tiheikön väen Kerkko-pojaksi. Samalla hän kertoi terveisiä perheeltään ja pyysi kiirehtimään talon remonttia. Vetoinen pesä navetan kivijalan alla alkaa näin kevään kynnyksellä olla kostea ja vetoinen. Ruokavarastokin alkaa ehtyä, kun nopean remontin toiveissa suurin osa tavaroista ja ruokavaroista jätettiin välivarastoon meidän sängyn alle pahvilaatikkoon. Kerroin omista työkiireistäni ja pahoittelin, etten ole ollut riittävän toimelias remonttiasioissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)