Kynttelikkötehdas

Joulukalenterivaihtoon tein liudan kynttelikköjä, siis 20 kappaletta.

 

Materiaalina Fimo-massa sekä pumpulipuikkojen varret, puuvillalanka ja rautalanka.

 

Tehdas oli pystytetty, kuten kaikki muutkin projektini, keittiön pöydälle.

 

Itse kynttilät on pumpulipuikon varresta leikattu. Yhdestä puikosta sai neljä kynttilää.

 

 

Liekit Fimosta tehtiin ja paistettiin erikseen ja liimattiin paiston jälkeen kynttilän päähän. Oikealla rautalangan pätkät ovat töpselin osia...

 

Pitäähän kynttelikössä olla sähköjohtokin. Tässä 'johdot' teon alla...

 

 ...valmiit johdot paistamista vaille.

 

 

 Johtojenkin paisto sujui hyvin, vaikka niissä oli niin erilaista materiaalia. Pakkaamista varten johdot vyyhdettiin siistiksi paketiksi.

 

Kyntteliköt menossa uuniin. Pumpulipuikon varret kestivät uunissa paistamisen hyvin.

 

Valmis kynttelikkö koottuna. Tämän parempaa kuvaa ei näköjään niistä tullut otettua, kun oli kiire paketoida ne.

 

 

 

               

 

 

Tein näitä myös joulumyyjäisiin uuden erän. Väreinä valkoinen, punainen ja vaaleanpunainen.

Viherkasveja

Joulukalenteriurakan jälkeen teki mieleni tehdä jotain aivan muuta, ei niin jouluista.

Kultaköynnös.

Kirjovehkoja ja



Nukkumatteja



Tulevat todennäköisesti löytämään tiensä Sinikulmaan sekä  tulevaan Kukkakauppaan.

Enkelikello kilkattaa...

Sain eilen enkelikellokitin, jota olin jo tovin haaveillutkin. Enkelikello kuuluu suosikkijoulukoristeisiini. Nukkekotiinkin se on nyt ihana saada.

 

 

Tiesin kokoamisen haastavaksi, mutta tosiasia valkeni, kun näin ne kitin kaikki pienet osaset...

 

 Kolme tuntia vapaapäivästä, monta kuppia kahvia ja muutama harmitusta kuvaava sananen... 

 

  

 

Tulokseen kuitenkin tyytyväinen, kunhan ei liian tarkkaan katsele. Yksi putkihelmi tarttui mielestäni liian nopeaa, tuloksena oli että kokonaisuudesta tuli hivenen alkuperäistä mallia korkeampi.

 

Tällä hetkellä kello kilkattaa Tiheikön väen keittiössä, siellä onkin jo monet korvat sitä kuuntelemassa.

Joulun odotusta kalentereiden muodossa

Tänä vuonna osallistuin ensimmäisen kerran joulukalenterin vaihtoon ja vieläpä kahden sellaisen... Nämä 48 pakettia löysivät tiensä eri  puolille Suomea..

 

 

Vastaavasti nämä seuraavat tipahtivat postiluukusta. Viimeisiä kolmea yllätystä odotellaan vielä tulevaksi.

 

 

Paketit löysivät paikkansa Tiheikön väen talon olohuoneesta, jonne keräsin ensimmäisen kalenterin yllätykset. 

 

 

Toisen kalenterin peketit sijoittuivat Tiheikön väen vanhempien makuuhuoneeseen.

 

Ensimmäiset kaksi pakettia avattiin jo tänään!!!

Avatut ihanaiset paketit sisältöineen kuvailen sitten joulun jälkeen, näin en halua pilata toisten iloa heidän saadessaan ehkä samanlaisia yllätyksiä paketeistaan.

 

 

Joulun odotuksen haaste

Äitihiiri on ihmeissään tämän joulun lahjat on paketoitu ja nimetty. Mutta mihin saa piilotettua kaikki joululahjat nelosilta piiloon? Joka paikka pursuaa paketteja. Sukulaiset ja naapuritkin antoivat muistamisensa hyvissä ajoin.

Olohuonekin pursuaa lahjoja...

 ....makuuhuoneesta puhumattakaan!

Tämä lahjojen kätkeminen on jokavuotinen haaste. Mitä suuremmiksi lapsoset kasvavat, sitä vaikeampaa piilottaminen on. Pitänee kantaa ne ruokakellariin ja ovi lukkoon. Avain pidetään visusti tallessa. Onneksi lapset nukkuvat yläkerran omassa huoneessaan, niin saa rauhassa kantaa lahjat alas kellariin!

Aivan oikeasti, kyseessä on joulukalenterivaihtoni. Kahden kalenterin verran paketteja. Niistä lähemmin Näprääjän päiväkirjassa...

Joulun odotuksen haaste

Äitihiiri on ihmeissään tämän joulun lahjat on paketoitu ja nimetty. Mutta mihin saa piilotettua kaikki joululahjat nelosilta piiloon? Joka paikka pursuaa paketteja. Sukulaiset ja naapuritkin antoivat muistamisensa hyvissä ajoin.

Olohuonekin pursuaa lahjoja...

 ....makuuhuoneesta puhumattakaan!

Tämä lahjojen kätkeminen on jokavuotinen haaste. Mitä suuremmiksi lapsoset kasvavat, sitä vaikeampaa piilottaminen on. Pitänee kantaa ne ruokakellariin ja ovi lukkoon. Avain pidetään visusti tallessa. Onneksi lapset nukkuvat yläkerran omassa huoneessaan, niin saa rauhassa kantaa lahjat alas kellariin!

Aivan oikeasti, kyseessä on joulukalenterivaihtoni. Kahden kalenterin verran paketteja. Niistä lähemmin Näprääjän päiväkirjassa...

Myyjäishuumaa

Rohkenin minäkin kokoamaan myytävää joulumyyjäisiin lauantaina Kajaanissa. Vastaanotto oli positiivista, vaikkakin olin myyntituotteineni erikoisimmasta päästä, kun vieressä oli leivonnaisia, käsitöitä kransseja kynttilöitä ns. joulumyyjäistavaraa.

Jokunen sanoi ettei ole tiennytkään tällaisesta harrastuksesta tai että on kokenut tämän lasten jutuksi!

 

Alareunan englanninlakritsit piparminttukepit toimivat 'sisäänheittotuotteena' niiden ollessa ensimmäisenä asiakkaiden kiertäessä pöydälleni. Niitä hiplaili ja ihmetteli moni.

 

Muutamat havahtuivat muistelemaan leikkineensä lapsena nukkekodilla tai kertoivat omistavansa nukkekodin, joka lienee siellä vintissä jossakin ...

 

 

 Kaikkiaan postitiivinen kokemus näin ensikertalaiselle. Paljon jäi myymättä ja hampaankoloon. Ensi kerralla uudestaan, ellei jo aiemminkin....

Sohva ja nojatuoleja

Eilen oli kerhollamme taas tapaaminen. Aiheena oli tällä kertaa sohvat ja nojatuolit. Malttamattomana tartuin pari päivää aiemmin aiheeseen ja tuloksena on kaksi hieman erilaista nojatuolia.

 

Varsinaisena kerhoiltana valmistui vaalea sohva Siniseen taloon. Materiaalina pahvia, vaahtomuovia, teippiä, liimaa, puuhelmet jaloiksi sekä kangasta.  Sohvan päällinen on kirppikseltä löytynyttä kaitaliinaa.

 

 

Tapaamisen jälkeen tein sohvalle vielä kaveriksi nojatuolit. 

Kaluston olisi tarkoitus tulla Siniseen taloon, se taas vaatii talon modernisoimisen ja kalusteiden päivityksen nykyaikaan. Nykyisessä muodossa talo on ollut lasten leikittävissä. Tytär ilmoitti nyt samalla leikkikauden nukkekodissa loppuneen ja siksi muutos on kuulemma edessä. Sohvakalusto on tehty hänen suunnitelmansa mukaan, kaluston kaveriksi pitäisi nyt saada arkkupöytä. Keittiön kalusteet kaikkineen vaatisi päivitystä, makuuhuoneeseenkin uusi sänky.... Ja tapetitkin uusiksi tyttö täydentää... Onhan ne olleet seinissä 11 vuotta, eikös se ole jo aikakin?

 

Kaikessa hiljaisuudessa miettii, pitikö lähteä tekemään sitä nojatuolia?

Yllätyspaketti!

Tässä yhtenä päivänä ihailin facebookin ryhmässä Petran tekemiä kuppeja. Ne olivat juuri kuin tehtyjä Tiheikön väen taloon. Ne olivat hiottu tammenterhon hattuosasta, jotka eivät kelpaa oraville. Harmittelin vain ettei näin pohjoisessa tammia paljon kasva... Pian sen jälkeen tuli pikku paketti, ja niin somasti pakattu...

 

Kuppi pääsi Tiheikön väen käyttöön...