Kelloja

Sattui taas inspiraatio iskemään eräs ilta. Tehtailin seinäkelloja. Tapojeni mukaisesti se ei jäänyt yhteen eikä kahteen. Kun aletaan hommiin, niin silloin tehdään kunnolla.

Kaapeissani on lojunut pitkään pahvisia kiekkoja jotka olivat eurokolikkojen keräyskansiosta kolikkojen paikalta poistettuja. Osan suurimmista kiekoista olen maalannut ja käyttänyt aiemmin lautasina.

Kiekoista tein kellotaulun pohjan. Helmiaskarteluja viimeaikoina tehneenä kokeilin tehdä helmistä kellolle kehykset.

Yhteen kelloon kokeilin metallista palloketjua (alin kuva, ylärivissä oikealla). Muihin ideat tulivat lähinnä helmivaraston mukaan.

Kellotaulut tulostelin netistä. Huomasin, että viisarilliset kellotaulut olivat parhaita. Viisareita oli vaikea leikata paperista niin siroiksi, kun kellotaulu vaati.

Osa kelloista sijoittuu Tiheikön väen koloon, Kauppahuoneeseen ja loput varastoidaan myöhempää käyttöä varten.

Kellokauppias vieraili

Tiheikön väen luona vieraili viikolla kiertävä kellokauppias. Hän sai hierottua kaupat kahdesta kellosta. Perheen lapset saivat huoneeseensa toisen kelloista. Siitäpä on leikin lomassa helppo katsoa milloin on ruoka-aika tai aika mennä yöpuulle.

Työhuoneeseenkin hankittiin ajan näyttäjä. Äiti-hiiri vielä empii kellon sijoituspaikkaa. Isä-hiiri odotti vasaran ja naulan kanssa. Äidin miettiessä kellon sijoituspaikan vaihtoehtoja, isä nappasi naulan ensimmäiseen aiottuun kohtaan ja jatkoi matkaansa keskeneräisten töiden luokse kellariin. Äiti jäi vielä empimään kellon sijaintia... Työhuoneen uusi sohvakin oli hänen mielestään hieman liian rohkea väriltään, olisi pitänyt miettiä väriä yön yli...

Helmiaskarointia

Taas illan elokuvaa katsoessa askaroin helmistä pieniä tarve-esineitä.

 Hajuvesille on aina käyttöä. Helmivarasto ei nytkään paljoa huvennut.

Näistäkin yllä olevista pulloista varmaan moni päätyy Kauppahuoneen hajuvesivitriiniin...

Nämä seinälamput löytävät paikkansa  Tiheikön väen luota sekä Kauppahuoneelta.

Onneli ja Anneli saavat nämä värikkäät seinälamput uuteen kotiinsa Ruusukujalle.

Pöytälamppuja syntyi myös jokunen. Osalle löytyy paikka ja loput jäävät odottamaan myöhempää tarvetta.

Nämä menevät Tiheikön väelle sekä Kauppahuoneelle.

 Sain postitse taannoin suurehkon helmilähetyksen, sieltä bongasin heti nämä helmet. Ovat kuin tehty juuri kynttilänjaloiksi. Kynttilät ovat pumpulipuikon vartta. Rautalanka sisällä tukevoittaa liimausta, sillä helmen reikä oli pienempi kuin puikko.

Ruusukujan eteisaulaan tein viimeiseksi kattokruunun, siinä jokainen lampunkupu on eri värinen. Onnelin ja Annelin talon teema on pastellisävyinen.

Äiti-hiiri sai lainaksi naapurilta luistimet. Lapset saisivat opetella luistelemaan kukin vuorollaan. Onhan se kohtuutonta hankkia kaikille neljälle lapselle kerralla neljät luistimet, sukset, kelkat ja jne....

Jos luistelu tuntuu mukavalle, ostetaan nämä luistimet naapurilta ja etsitään kenties toinenkin pari. Käytettyinä tietenkin. Äiti on talouden pidossa niin tarkka. Poikien toive olisi saada ruskeat luistimet, kun tuo punainen on niin tyttöjen väri...

Ikkunatkin viimeistelty

Nyt on talon ikkunatkin saaneet laudoituksen.

Onneksi isähiiri asentajineen saivat urakan tehtyä turvallisesti. Pitihän heidän kiivetä lautojen kanssa korkealle koivun runkoon.

Ikkunatkin viimeistelty

Nyt on talon ikkunatkin saaneet laudoituksen.

Onneksi isähiiri asentajineen saivat urakan tehtyä turvallisesti. Pitihän heidän kiivetä lautojen kanssa korkealle koivun runkoon.

Kellarielämää

Talon kellarivarastosta on tullut uusi ja suosittu piipahduspaikka.

Äitihiiri on tullut jauhamaan kahvimyllyllä vieraita varten tuoretta kahvia. Kahvi ei ole aivan jokapäiväistä herkkua eikä sitä juoda joka mökissä. Isähiiri oli löytänyt ihmisten kuormasta pudonneita papuja. Niinpä hän toi papuja pari repullista kotiin.

Kerkko-poika tuli seuraamaan äidin kahvinjauhantaa...

...vai olisiko sittenkin suurempana houkuttimena äidin aamulla tekemät kauraleivät?

Isäkin on tullut alas. Hän on tullut hakemaan halkoja keittiöön, jotta saataisiin ne kahvit keitettyä. Alkavat puut olemaan sisällä vähissä, pitäisi patistella poikia kantohommiin.

"On se vain niin hyvä tämä meidän valmis kellari-varasto", tuumivat äiti- ja isähiiri kuin yhdestä suusta.!

Ulkovuoraus

Tiheikön väen talon ulkopinta on ollut myös mietinnässä pitkään. Talohan on "koverrettu" koivun runkoon. Siksi halusin ulkovuorauksen koivun tuohesta. Vuosien saatossa keräsin parit tuohet kaadetuista koivuista. Ensimmäiset käpristyivät liikaa huonon painon alla. Toisia kerätessä aloin miettiä, kuinka liitän palat toisiinsa. En halunnut tilkkutäkkiä vaan yhtenäisen sileän ja kauniin valkoisen tuohipinnan. Asia jäi mietintäasteelle.

 

Nukkekoti oli ollut työpöytäni vieressä lattialla, eikä siten keskeneräinen ikkuna-aukkojen pienennysprojekti minua häirinnyt suuremmin. Sain kuitenkin keväällä nukkekodin alle kaapin ja tämä näkymä pomppasi työpöytäni viereen!

 

 

 

 

 

 Siinä paikassa kyselin Nukkekotiharrastajien palstalla seinien vuorauksesta ja sain mainion vinkin tulostaa tuohiprinttiä. Sen tein ja paksummalle kartongille tulostettu printti koristi vielä samana iltana nukkekodin ulkoseinää!

 

Lisäksi ikkunanpuitteet saivat vihdoin laudoituksen. Jotain ornamenttia tai muuta jujua vielä tuohon kaipaisin...

 

Sitten olisi seuraavana mietinnässä ulkokatto, joka ei nyt nukkekodin ollessa kaapin päällä pistä niin pahasti silmään.

Alakerran kellarivarasto vihdoin käytössä

Talon alakerrassa oleva varasto on vihdoin valmis. Isä-hiiri teki viikkokausia pitkiä työpäiviä varastoa rakentaessaan. Kattoa piti tukea hirsitolpilla. Lattia oli onneksi valettu jo jokunen aika sitten.

 Suuri työ oli kalusteiden tekeminen. Isä-hiiri on taitava puuseppä.

Hieman jäi lautoja jäljelle. Niistäpä varmaan tehdään ovi uuteen varastoon.

Äitihiiri on tyytyväinen. Enää ei tarvitse käyttää entistä väliaikaiseksi tarkoitettua välivarastoa, vaan kaikki ruuat ja lisäastiat ym. tarvikkeet ovat kätevästi saman katon alla. Ja tilaa riittää. Isä hiiri lupasi laajentaa varastoa vielä edelleen. Kun laajennus on valmis varastojen väliin puhkaistaan ovi. Uusi varasto olisi ennemmin kellari, sinne sijoitettaisiin viileyttä vaativat juurekset.

Nyt onneksi kaikille säilöttäville ruuille on tilaa. Maissinjyvät sekä syksystä lähtien säilyneet kuivatetut tyrnimarjat ovat helposti saatavilla. Juustotkin ovat päässeet esille. Viime syksy oli huono sienisadoltaan. Jäljellä on enää yksi tatti, siitä tuleekin sitten kunnon sieniateria.

Lattialla säkeissä on auringonkukansiemeniä, papuja, vehnää sekä aikuisten herkkua, kahvipapuja. Toisaalla varastossa on lisää viljasäkkejä sekä pellavansiemeniä.

Pähkinöitä ja kastanjoitakin on varastoitu runsaasti. Niiden kuoria varten isähiiri on tehnyt pähkinän halkaisutukin. Sen päällysosa on kovera ja sitä vasten on hyvä särkeä kivikova pähkinän kuori. Hyviä työkaluja siihen on taltta, vasara ja kirves (joka on kuvanottohetkellä polttopuusavotassa ulkona).

Ruokavaraston kalustusta

Siinä se vihdoinkin on. Uusittu ruokavarasto!

Tihekön väen talon alimmainen kerros on ollut vuosia 'teon alla'. Väliaikaisia rakennelmia oli monenmoisia. Suunnitelmat olivat hieman avoinna. Inspiraatiota hain selaamalla Tiheikön väen koottuja kertomuksia. Suunnitteluun meni vuosia ja toteutukseen puolitoista päivää. Näin projekti eteni.

Tässä on tila tyhjänä. Pintaremontti on tehty kaksi ja puoli vuotta sitten. Siitä tässä lisää.

Ensin piti varastoon saada katon tukihirret, niinkuin muussakin talossa on. Hirret oli vanhoja oksattomasta mäntylaudasta sahattuja soiroja, jotka oli käsitelty ja säästetty vuosia tähän tarkoitukseen. Listaleikkurilla oli ilo napsia näitä poikki. Bilteman tikku oli huomattavasti tiukempaa.

Huone oli sen verran suuri, että sinne saattoi tehdä suurempia rakenteita. Kirjassa oli yksi kuva, jossa oli samanmoinen porrasrakennelma. Takaseinään tulee uuden inspiraation iskiessä ovi toiseen kellariin tai varastohuoneeseen. Kulku ovelle siis 'laiturilta', jokaon  Bilteman sytyketikkua. Ovi on feikkiä. Seinässä on ovea varten tyhjää tilaa.

Portaiden alle tulee tila polttopuille ja jyväsäkeille.

Seuraavaksi ideoin kaapin portaiden viereen. Vetolaatikoista yksi on avattava. Muiden laatikoiden etulevyt ovat kiinni vain muutamalla liimatipalla, eli irrotettavissa jos haluaa myöhemmin tehdä niistä avattavat laatikot. Materiaali sytyketikkua.

Takaseinää hallitsee suuri kaapisto työtasoineen. Kaksi vetolaatikkoa ovat irtonaiset. Kaapin ovet ja laatikoston laatikoiden etulevyt kahta lukuunottamatta on liimattu parilla liimatipalla, joten joskus mahdollista tehdä niistä avattavat. Kaksi kapeaa ovea on liimattu avonaisiksi. Nurkkaan oikealle mahtui lisähylly.

Kalusteet on 'petsattu' vedellä ohennetulla silkkivärillä. Materiaalina sytyketikut ja kaapin ovissa jäätelötikut. Kaikki leikkaukset tehty listaleikkurilla.

Kalustus on nyt valmis, sisustukseen menee vielä tovi ... ja se ovi tuohon valkoiseen aukkoon. inspiraatiota odotellessa...

Vaatetusta hiiriperheelle

Tiheikön väen kolon isä ja äiti -hiiret on vaatetettu jo tovi sitten. Vielä olisi Kellukan perheen neljän lapsen vaatetus edessä.

 

Ensimmäinen lapsista, Kerkko sai paitansa ja housunsa. Lahkeet varmaan lyhennetään puoleen pohkeeseen. Tässä odotellaan velipoikaa kylvystä. Tarinaa lisää täällä.